Ystävyyden Majatalo. Jäähyväiset Moosekselle. Hei, Daniel! Kirjoittamasi vahvistaa hyvin uskoani siihen, että ihmiset jakautuvat eläinihmisiin ja ei-eläinihmisiin. Eläinihmisenä oleminen on myötäsyntyistä - sellaiseksi synnytään, eikä sille voi mitään. Eläinihmiset näkevät eläimet syvemmin ja selvemmin, kuin ei-eläinihmiset. Eläinihmisille on itsestään selvää, että eläimellä on persoonallisuus, "sielu", tarpeet, toiveet ja tunteet - eläimet eivät paljoa ihmisestä poikkea ja niilläkin pitäisi aivan ehdottomasti olla eläinoikeus, kuten ihmisilläkin on ihmisoikeus. Ei-eläinihmiseksikin synnytään, mutta joskus olosuhteet voivat muuttaa tätä ei-eläinihmisenä olemisen syvyyttä. Ei-eläinihmiset eivät näe eläintä syvästi ja selvästi - heille eläin on joko pelottava tai yhdentekevä asia, esine vailla mitään mieltä. Ja koska sillä ei ole mitään mieltä niin ei sillä ole tunteita eikä tarpeitakaan, eikä se tunne kipua eikä pelkoa. Eläin voi hyvin olla tehotuotantoeläin, tai koe-eläin, tai kuormajuhta, ihmiselle eläimen elämän ottaminen ihmisen omiin tarpeisiin on ihan OK, eikä se loukkaa mitään luomakunnan järjestystä. En nyt väitä, että olisit minkään sortin eläinrääkkääjä, vaikka mitä ilmeisemmin oletkin ei-eläinihminen. Eläimet eivät aemmin ole merkinneet sinulle mitään, etkä sen takia ole koskaan halunnut niitä lähellesi. Tyttäresi taas ovat enemmän eläinihmisiä - heillä on ollut tarve eläinten läheisyyteen, sillä nehän ovat oikeasti yhtä mielenkiintoisia kuin ihmisetkin, eikä empaattisuus ja sympaattisuus ole niissä sillä tavoin (sairaasti) piilossa kuin ihmisessä. Itse et tälläistä ole tajunnut, mutta tajusit kuitenkin oman tyttäresi tarpeen, eli sen, että eläin tyttärellesi merkitsi paljon ja siksi jouduit olosuhteisiin, joihin muuten et olisi houtunut: jouduit tutustumaan Moosekseen, eläimeen, kissaan. Nyt olet hieman häpeissäsi siitä, että Mooseksen poismeno koskettaa sinua ja että tuot tätä yllättävään kohteeseen kasvanutta kiintymystäsi tarinassasi esiin. Sinun ei-eläinihmisenä olemisesi on peruuttamattomasti muuttunut parempaan suuntaan Mooseksen myötä. Olet miettinyt mielessäsi, että mitä sen Mooseksen päässä oikein pyörii ja että pyöriikö siellä oikein mitään? Muutkin Ystävyyden Majatalon asukkaat ovat ensimmäista kertaa elämässään päässeet läheltä seuraamaan eläimen elämää ja tämä eläin on saanut jonkun heistä sanomaan: ”Mooses oli ainoa eläin joka koskaan on merkinnyt minulle mitään.” Itse voin vakuuttaa, että joka ainot eläin merkistee. Minusta esim koti on koti vasta sitten, kun siellä on pari, kolme koiraa! Joka ainoalla eläimellä on jokin samallainen tarkoitus elämäänsä kuin meillä ihmisillä omaamme (enkä usko, että se on ihmisen hyväksikäyttämäksi tulemisen tarkoitus). Jos elät samaa arkea jokun eläimen kanssa ja päästät sen vaikuttamaan itseesi, niin huomaat, että sillä on siinä arjessa oma, vissi paikkansa ja tarkoituksensa ja kun se kuolee, sinä suret sitä tyhjää kohtaa, jonka se jälkeensä jättää. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että ei eläin ole merkityksetön, pelkkä esine, vaan lämmin, kohtelias persoonallisuus, jonka poismenoa voi kaikin mokomin kunnioittaa tälläisellä jäähyväiskirjeellä! Te annoitte Moosekselle hyvän elämän antamalla sille sen arvon joka eläimelle kuuluu. Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2008 sinne Ystävyyden Majataloon! Anne